Vanhan kartan kehystys

Eräs asiakkaamme on keräillyt harvinaisia vanhoja karttoja, ja tällä kertaa saimme kehystettäväksi 1600-luvun puolivälistä peräisin olevan Ingrian eli Inkerin aluetta esittävään kartta-aukeaman. Näkyviin kehystyksessä päätettiin jättää vain päällilehti.

Kehykseksi valittiin kantikas musta kapeahko vitriinikehys Wernerin 514-2. Sillä kartta ei tietenkään saa osua lasiin, ajateltiin apulistaksi ensin kyseiseen vitriinikehykseen kuuluvaa mustaa puista apulistaa, joka kuitenkin vaihdettiin korkeaksi EconoSpace-muovikorokkeeseen välttääksemme apukehyksen puun ligniinien siirtymistä aikojen päästä teokseen.

Lasiksi valittiin kirkas lasi näkymättömän tai UV-suojatun lasin sijaan, sillä teoksen ripustus ei ole altistava karttaa suoralle auringonvalolle.

 

Karttapaperi sivuineen oli hyvälaatuista ja jämäkkää.

Ensin otin työn mitat. Käytin karttaa käsitellessäni puuvillahanskoja, jotten sotkisi siihen käsistäni rasvaa tai likaa.

Taustapahviksi valitsin 3,2mm paksun täysin happo- ja ligniinivapaan Finnboard-pahvin.

Konservoivaan kiinnitykseen käytettiin tällä kertaa pari pitkää suikaletta kirkasta mylar-kalvoa.

Kiinnitys tapahtui henkselityylillä: toinen suikale laitettiin aukeaman sisäreunan suuntaisesti...

...ja kartta käännettiin alustalla ympäri. Sekä ylä- että alakulmiin kalvon kohdalle laitettiin palasen kaksipuolista teippiä.

Kalvon pää taitettiin taustaa vasten teippiin kiinni ja päälle laitettiin pala teippiä, tässä tapauksessa pH-neutraalia kiinnitysteippiä. Sama tehtiin kalvon ylä- ja alareunalle.

Toinen suikale kalvoa tuli henkseliksi vastakkaiselle puolelle aukeaman sisälle liki reunaa.

Sama kaksipuoleista teippiä käyttävä kiinnitys tehtiin siis kullekin neljälle takakulmalle.

Tarkistin kehyksen pintavikojen varalta ja leikkasin sen työn mittojen mukaan.

Seuraavaksi kasasin kehyksen kulmat.

Tämän jälkeen leikkasin lasin. Alunperin olen opetellut lasinleikkuun lasiveitsellä, mutta nykyään työtä nopeuttaa ja suurien lasien leikkuuta helpottaa Fletcherin seinäleikkurimme. Samalla leikkurilla hoituu myös kaikenlaisten pahvien ja niiden satunnaisten kovalevyjenkin leikkuu vain teriä vaihtamalla.

Pesin lasin kummaltakin puolelta ja asetin sen sitten valmiiseen kehykseen.

Leikkasin mustasta korkeasta EconoSpacesta apulistat, ensin pitkät ja sitten lyhyet sivut. EconoSpacessa on yhdellä pinnalla kuvassa näkyvällä valkoisella teipillä suojattu liimanauha, joka lasiin kiinnitettynä pitää listan paikoillaan.

Kun EconoSpace oli paikoillaan asetin työn kehyksiin varoen ruttaamasta irtonaisen päällyssivun reunaa, ja käänsin sen sitten pöydälle ympäri. Puhdistin viimeiset pölyt työtä kevyesti harjalla pyyhkimällä.

Kun työ oli mielestäni puhdas ylimääräisestä liasta, kiinnitin teoksen pitäen fletcherin taustanaulainta hieman pystyasennossa, jotta niitit uppoaisivat hyvin kehyspuuhun, sillä pahvin ja kehyksen yläreunan väliin ei jäänyt montaa milliä tilaa.

Naulaamisen jälkeen tarkistin, jottei taulun sisälle ilmestynyt mistään muruja tai pölyä. Todettuani työn olevan yhä puhdas laitoin pölysuojateipiksi kiertämään valkoisen leveän kasvisliimapaperin.

Pölysuojauksen jälkeen laitoin taustapuolelle rautalankaripustuksen ja yrityksemme tarran. Työstä tuli kevyt, joten ripustukseen riitti yksi ruuvi per sivu ja perusrautalanka.

Tarkistettuani jotta kehyksen kulmat olivat siistit ja lasi puhdas oli työ valmis.

Olin tyytyväinen lopputulokseen. Kehykseksi olisi toisella asiakkaalla voinut sopia myös jokin koristeellisempikin kehys, mutta selkeä musta kehystys korosti kartan graafista ilmettä. Konservatiivinen kiinnitys on myös aina ilo tehdä. Tässäkin tapauksessa karttaa ei ole siis liimattu mistään kohdasta, vaan sen voi irroittaa yksinkertaisesti irroittamalla kalvosuikaleiden päät taustapuolelta.

Grafiikan kehystäminen

Meille tulleeseen isompaan kehystystilaukseen kuului myös pari tavallista grafiikan kehystystä. Tähän työhön valittiin asiakkaan toivomuksesta kapea kehys musta-hopeisella foliolla.
Suunnitelmana oli klassinen selkeälinjainen kehystys teoksen hengessä.

Määrittelin tulevan kuva-aukon koon ja sitten työn ulkomitat, leikkasin valoaukkopahvin Gunnarilla ja sen jälkeen samojen mittojen mukaan myös taustapahvin, kirkkaan lasin ja kehyksen.

Taustapahvi ja paspis saranoitiin toisiinsa leveällä kasvisliimapaperilla

Paspiksen ja pahvin sarana "suljetaan" kertaalleen siistin taitoksen saamiseksi, teoksen laitoin sen jälkeen paspiksen alle

Kohdistin grafiikan kuva-aukon keskelle, alareunassa mittaaminen alkaa signeerauksesta, jonka tietenkin kuuluu jäädä näkyviin. Tämä kyseinen grafiikka oli muutenkin reunoiltaan ilahduttavan siisti, jolloin siihen sai tehtyä ilmavan kuva-aukon.

Kiinnityksen ajaksi kuvan päälle laitetaan paino pitämään se kohdallaan, alla on työtä punnukselta suojaava paspispala. Teos kiinnitettiin t-saranoinnilla kapealla kasvisliimateipillä.

Valmis t-saranointi. Tämä kiinnitystyyli antaa teoksen paperin elää läpi erilaisten vuodenaikojen ja ilman kosteusvaihteluiden. Jos kehystys sattuisi tippumaan, suojaa tämä saranointi työtä repeytymiseltä.

Pestyäni lasin asetin sen teoksen päälle ja puhdistin irtoroskat - kaikenlaisen pölyn, murun ja muun hippusen - lasin ja paspiksen välistä.

Saatuani työn puhtaaksi asetin sen kehyksiin, käänsin ympäri ja taustanaulasin sen kehykseen.

Seuraavaksi kohdistin työn kehyksen sisällä. Samalla tarkistin, ettei naulaamisen yhteydessä mikään irtoroska päässyt enää esille.

Kun työ oli varmasti puhdas ja kohdillaan laitoin siihen leveästä kasvisliimapaperista pölysuojateipit. Mittasin ripustusruuvin paikan, joka on 1/3 kehyksen korkeudesta. Tein kohdalle piikillä matalan aloitusreiän, jottei kehyspuu halkea ruuvatessa.

Työhön tein tavallisen rautalankaripustuksen ja laitoin taustapahvin kulmaan yrityksemme tarran.

Tarkistettuani kehyskulmat ja pyyhittyäni lasin sormenjäljistä oli työ valmis.

Vitriinikehystyksen korjaus

Asiakas toi korjattavaksi suuren grafiikan rikkoutuneissa vitriinikehyksissä. Koska vain ulkokehys oli rikkoutunut ja kaikki muut materiaalit olivat laadukkaita ja kunnossa, sovimme, että puran työn ja teen siihen vain uuden kehyksen vanhojen mittojen mukaan. Kehykseksi valitsimme mahdollisimman samanmallisen ja värisen kehyksen valikoimastamme.

Kehyksen kulma oli auennut ja kehys haljennut, muutama taustanaulu oli pullahtanut teoksen aluspaspiksen päälle.

 

 Aloitin purkamalla kehystyksen taustatyöt, ripustuksen, pölysuojateipit ja taustanaulat, jotta saisin irroitettua teoksen varovasti.

 

 

Pölysuojateipit olivat hieman jännästi asetellut... Ne oli asetettu lähinnä taustanaulojen päälle, jolloin taustapahvin ja kehyksen väliin jäi selkeä rako, joka ei juurikaan auta suojaamaan pölyltä ja ötököiltä.

Nostin teoksen teoksen, apulistan ja lasin kehyksestä ja otin tarkat mitat uuden kehyksen sisämitoiksi vanhoista apulistoista. Leikkasin ja kasasin uuden kehyksen ja pesin vanhan lasin. Sen jälkeen asetin ensin lasin ja sitten apukehyksen takaisin paikoilleen.

Alkuperäinen apukehys upposi uuteen kehykseen vaivattomasti.

Tarkistin grafiikan paspiksen vielä kertaalleen pölyn ja pintavikojen varalta ja laitoin sen kehykseen taustapahvin kanssa. Taustanaulasin työn ja katsoin kuvapuolelta, että kaikki on edelleen kunnossa. Ja olihan siellä kaikki hyvin. Viimeiseksi laitoin pölysuojateippauksen ja uuden ripustuksen sekä tarkistin valmiin työn kehyskulmien kunnon.

Koska edeltävä taustateippi oli ollut aika huonolaatuista ja jätti irroitettaessa jälkeensä aikamoisen tahmaisen sotkun (ja koska olen aika nipo näissä kehystysten esteettisissä puolissa), päätin ennen varsinaista pölysuojateippausta laittaa taustan siistimiseksi leveän kasvisliimateipin kiertämään sisäreunoille rumimimpien kohtien päälle.

Pölysuojateipiksi tuli leveä ruskea liimapaperi

Koska taulusta tuli kovin raskas, päädyin jykevämpään ripustukseen kaksiruuvisilla amsseilla ja kuparilangalla.

Valmis työ oli onnistunut ja oli tällä kertaa varsinkin oli ilo käyttää hyödyksi asiakkaan moitteettomia entisiä materiaaleja.

Saimme kunnostettavaksi vanhan peilin, jonka puuttuvat koristepalat asiakas toivoi meidän paikkaavan.
Oppia vastaavanlaiseen korjaamiseen olen saanut keväällä käydessäni kultaajamestari Raimo Snellmanin kultauskurssilla Kulttuurikeskus Sofiassa. Kultaamisen lisäksi Raimo antoi minun kokeilla vanhan kehyksen korjaamista erikoismassan, lab puttyn ja patinoinnin merkeissä. Tämä asiakastyö oli nopeampi, sillä kehys oli vain maalattu, ei kullattu.

Tyhjän kohdan valkoinen grundipohja värjättiin pigmenttejen ja rubiinisellakan sekoituksella jo valmiiksi vähän oikeaan suuntaan.

Lab puttystä tehdyllä massalla otettiin ehjästä kohdasta muotti, jonka kuviolla rakennettiin massasta paikka. Ylimääräiset massat kaavitaan pois ja painetaan muottia yhä uudestaan paikoilleen, kunnes reunat ovat tasaiset ja kuvio symmetrinen.

Pigmenteistä ja rubiinisellakasta sekoittamalla löytyivät sopivat sävyt, pohjalle poltetun ja vihreän umbran sekoitusta ja päälle okraa. Kiillon saamiseksi ja suojaksi viimeisenä levitettiin hyvä kerros tampovalia.

Lopputulos oli mieleiseni, tekemäni paikkaukset eivät erottuneet alkuperäisestä kehyksestä kuin kunnon keskittyneellä tarkastelulla.

Kaksoset

Tämän työn tein itselleni ostettuani kirpputorilta kauniit vanhat kehykset. Yoshitomo Naran maalauksista tehdyt printit saivat ympärilleen ripsilistan, jonka valitsin kehysten koristekulmien sävyn mukaan.

Laadukkaita lähikuvia osa 1

Sain uuden ystävän tietokoneohjatusta paspisleikkuri Gunnarista, kun Patina muutti suurempiin tiloihin toista vuotta sitten. Sellaisen ystävän, jota tulee kovasti ikävä, kun koulussa huomaa pohtivansa ankarasti mitä kaikkia mittoja ja säätöjä pitikään ottaa huomioon käsikäyttöisen leikkurin kanssa.

 

Tässäpä ensimmäisiä leikkaamiani koristekulmia. Halusin tehdä korostetun syvän "upotuksen", joten tein työstä vitriinin tummalla pohjapaspiksella. Paspisten välissä on apulista.

Nykyään Gunnarin kanssa syntyvät kädenkäänteessä vaikkapa tällaiset erikoiskulmat vanhoihin valokuviin: