Tilaustyön valmistaminen - Piparimuotit

Saimme vakioasiakkaaltamme toiveen kastelahjakehystyksestä, joka lähtisi maapallon toiselle puolelle asti.

Kehystykseen tulisi jäljennös lapsen isoisoäidin sisarelleen aikoinaan kirjoittamasta kirjeestä ja tämän käyttämistä piparimuoteista. Nämä tunnearvoltaan suuret esineet haluttiin antaa kaukana asuvalle vauvalle merkiksi sukuun kuulumisesta.

Työn taakse kirjoittaisimme suvun pienokaiselle laatiman tervehdyksen.

Alkuperäinen kirje ja vanhat piparimuotit, muottien paikat valittiin niihin jäävien sanojen mukaan.

Asiakas toivoi, ettei kirje olisi henkilökohtaisista syistä helposti luettavissa julkisella blogisivullani, joten jätän valitsemamme sanat ja kirjeen selventämättä ja suurentamatta sen enempää.

Läheinen painotalo jäljensi pyynnöstämme kirjeen väreineen päivineen.

Pohjustin kopion valokuvaliiman ja tyhjiöpöydän avulla niin paperin sävyiselle paspikselle kuin valikoimastamme löytyi.

Kun kirje oli kuivunut hetken, poistin suojapaperin ja leikkasin ylimääräiset reunat pois.

Saatuani valmiista kirjepohjasta työn lopulliset ulkomitat, leikkasin ja kokosin työhön kehyksen.

Piparimuotit olivat sen verran korkeita, jottei kehykseen tarkoitettu apulista riittänyt korokkeeksi.

Apulistan tein samaisesta kirjeen värisestä paspiksesta.

Mittasin kehyksen tarkat sisämitat, kuten normaalistikin apulistaa leikatessa, sekä piparimuottien korkeuden, johon lisäsin muutaman millin varaa, jotteivät ne osuisi lasiin.

Näillä mitoilla leikkasin paspiskone-Gunnarilla neljä samankokoista paspissuikaletta, ensin pidempien sivujen mittojen mukaan.

Koneella leikkaamalla suikaleista tuli kaikista tismalleen saman levyiset ja korkuiset, joten jälki oli kaunista. Tämän tekniikan opin vaihtoajallani Berliiniläisessä kehystämössä.

Kiinnitin suikaleet tiukasti toisiinsa kaksipuoleisella teipillä.

Asetin pitkien sivujen apulistasuikaleet kehykseen, jonka jälkeen pystyin mittaamaan lyhempien sivujen pituudet.

Leikkasin sitten koneella nämä neljä samankokoista paspissuikaletta ja kiinnitin ne taas toisiinsa, kuten aiemmat.

Tämän jälkeen leikkasin ja pesin työhön kirkkaan lasin.

Valmiit paspisapulistat kiinnitin kehyksen reunoihin kaksipuoleisella teipillä ja pienellä määrällä kehysliimaa.

Seuraavaksi oli työn tärkein osuus, eli piparimuottien kiinnittämisen kirjetaustaan.

Huomaamattomin ja piparmuoteille ystävällisin kiinnitystapa oli ommella muotit kiinni.

Ompelin ne järjestyksessä ylimmästä alimpaan.

Muottien kulmikkaat muodot tarjosivat selkeitä paikkoja langoille.

Asetin muotin halutulle paikalle, tein pienet reiät neulaa varten muotin reunan kummallekin puolelle

ja ompelin ne parilla pistolla vaaleanharmaalla langalla per reuna, jotta muotit pysyisivät tukevasti paikoillaan.
Ompelukohtien päälle liimasin palat kasvisliimapaperia sekä suojaamaan että pitämään ompelukset paikoillaan.

Lankakiinnitys jäi siroksi ja huomaamattomaksi.

Seuraava askel oli työn kasaaminen.

Asiakkaan haluama kehys oli sen verran matala, että itse työ apulistan varassa nousi sen verran korkealle, etteivät yhdenkään taustanaulaimen naulat riittäneet kehyksestä sen ylle, ainakaan ilman riskiä siitä että apulista vahingoittuisi.

Itse työn ollessa niin kevyt kiinnitykseksi valitsin pari täsmällistä ja tiivistä kerrosta leveää kasvisliimapaperia.

Tässä näkyy kasvisliimapaperi yhdelle sivulle kiinnitettynä.

Kirjoitin asiakkaan toivoman onnittelutekstin planboardpahville, jonka liimasin ohuen paspistaustan päälle. Näin peittyivät samalla ompelujäljet.

Silmuihin kiinnittämäni rautalankaripustuksen ja kehyskulmien tarkistamisen jälkeen työ oli valmis.

Valmis kehystys edestä

...ja takaa.

Kehystyksestä tuli kaiken kaikkiaan kaunis ja harmoninen kokonaisuus, joka tuottaisi saajalleen varmasti iloa tämän kasvaessa.