Asiakaslähtöinen valmistaminen - Ratakiskovitriini

Tämä työ lähti asiakkaan toiveesta antaa eläkkeelle jäävälle kollegalleen lahjaksi uniikki kehystys.

Asiakas toivoi valokuvan ja vanhan ratakiskonaulan yhdistämistä samaan tauluun.

Hetken kehysvaihtoehtoja pohdittuamme esittelin asiakkaalle idean, jollaista en ollut koskaan ennen itsekään toteuttanut.

Halusin korostaa valokuvan tunneliaihetta lisäämällä työn syvyyttä korkealla apulistalla, jonka päätin kiinnittää paspikseen luomaan sekä kuvalle että naulalle oman "lokeron".

Syvyysefektin korostamiseksi kehyslistaksi valittiin korkein vitriinilistamme.

Tähän kehykseen myös naula mahtui vaivatta. Apulistan väriksi valittiin kehyksen väri jo siksikin, että se lisäsi työhön valoa.

 Aloitin työni mittaamalla valokuvan ja naulan, ja suunnittelemalla mielestäni sopivat mittasuhteet kaksiaukkoiselle paspikselle.

Näin työn ulkomitat saatuani leikkasin taustaksi tulevan paspiksen ja pohjustin sen valokuvaliiman ja imupöydän avulla planboard-pahville. Tällä tavoin taustasta tuli tarpeeksi tukeva kannattelemaan rautaista ja siksi suhteellisen raskasta naulaa.

Tämän työvaiheen tein ensimmäisenä, jotta liima saisi mahdollisimman pitkän ajan kuivua.

Aukkopaspiksen leikkasin paspisleikkurillamme Gunnarilla.

Testasin valmista paspista vielä kuvan ja naulan kanssa nähdäkseni kokonaisuuden.

Seuraavaksi tarkistin aukkojen koot, ja leikkasin sitten kumpaankin niiden mukaiset korkeat apulistat.

Apulistakehikot kasasin liimalla ja niittaamalla niin ylä- kuin alapuoleltakin, jotta ne pysyisivät tukevasti koossa.

Kohdistin valmiit kehikot paspisaukkojen nurjille puolille, lisäsin varovaisen määrän - jottei liima tihkuisi näkyvälle puolelle - kehysliimaa sivuille ja teippasin ne tiukasti kasvisliimateipillä jokaiselta sivultaan paspikseen.

Seuraavaksi asettelin naulan halutulle paikalle ja tein sen alle reiät rautalankakiinnitystä varten. Reiät tein naulan yläosan leveimmälle kohdalle, jolloin naula oli parhaiten tuettu ja rautalanka mahdollisimman näkymättömissä. Kuvassa näkyviä kehysmallikulmia käytin vain apuna taustan ja paspiksen kohdillaan pitämisessä.

Poltin rautalangan keskikohtaa ensin sytkärillä, jotta väri ei erottuisi naulasta. Sen jälkeen pujotin rautalangan taustan reikien läpi ja kiristin sen mahdollimman tiukalle, jotta naula liikkuisi mahdollisimman vähän. Käänsin langanpäät silmukoille ja leikkasin ylimääräiset pätkät pois.

Koska naula oli kovin painava, enkä halunnut sen heiluvan kehyksen sisällä, laitoin sen alaosan alle varmuudeksi vielä pienen tiplun liimakittiä.

Sen jälkeen käytin päälipaspista apuna ja kiinnitin sitten valokuvan taustaan.

Mittasin ja liimasin apulistakehikolle ylimääräiseksi tueksi taustapahvin alareunaan kiinni vielä suikaleen tarrakapaa.

Leikkasin kehykseen lasin, jonka puhdistin. Sen päälle asetin kehikkopaspiksen...

...jonka naulasin kiinni kehykseen kokoeamisen ja kohdistamisen helpottamiseksi.

Tämän jälkeen kokosin kehystyksen,
taustanaulasin sen,
ja todettuani että kehystys oli pölytön ja liaton, laitoin pölysuojateippauksen ruskealla kasvisliimapaperilla.

Seuraava askel oli rautalankaripustus ja kehyskulmien tarkistus.

Valmis kehystys edestä.

Valmis kehystys takaa.

Kehystys oli haastavampi kuin peruskehystystyöt . Oli mielenkiintoista ideoida erilainen kehystystekniikka ja pohtia sen yksityiskohtia. Olin lopputulokseen tyytyväinen, kuten asiakaskin, joka sai tilaamansa uniikin ja näyttävän kehystyksen.